Hyvinkin syksyinen päivä

// Emmi kera hahmoisensa tervetuloa.

Oli hyvinkin syksyinen päivä, kylmä tuuli toi mukanaan tiedon pian saapuvasta talvesta. Valkealauman johtaja Kaikuhammas oli lähtenyt lammelle juomaan, samalla hän saikin tuntea hyvin kylmän tuulen turkillansa. Olisi enään vain ajankysymys milloin ensilumi sataisi ja toisi mukanaan kaikista kylmeimmän vuodenajan, kylmyydestä seuraisi tietysti mahdollinen riista pula. Se voisi pahimmassa tapauksessa johtaa, laumojen välisiin taisteluihin vähäisestä ruoasta. Sitä Kaikuhammas ei missään tapauksessa haluaisi, mutta ei todellakaan halua laumansa kärsivän nälästäkään. Jos riistaa ei heidän reviiriltään löytyisi, olisi sitä etsittävä reviirin ulkopuolelta. Joko yhteiseltä alueelta tai hätätapauksessa Hopealauman reviiriltä. Tai sitten, kun saaren ympäröivä mri alkaisi jäätymään voisi kalastusta kokeilla. Mutta se vaatisi hyvin vahvan jään, jotta sinne uskaltautuisi kävelemään. Vaalea naaras huokaisi, oli ikävää miettiä tälläisiä asioita. Mutta ne alkoivat olemaan jo niin ajankohtaisia lähestyvän talven takia, niin ei hän muutakaan voinut. Kaikuhammas oli saapunut lammen luokse ja kurottautui juomaan raikasta vettä sammuttaakseen janonsa.

Fur viiletti märässä metsässä. Hänen kyntensä tarrautuivat märkiin lehtiin. Rautarengas vasemmassa etusessa kilahti tasaisin välein. Se ei ollut koskaan häirinnyt Furia suuremmin, mutta kovaa vauhtia mennessä Se piti ääntä. Naaras suunnisti metsälammelle virkistääkseen kuivaa kurkkuaan. Pian hän näki lammen ja sen äärellä oli toinen susi. Fur tunnisti päällikkönsä Kaikuhampaan hölkyttäessään tämän luo. "Hei." Hän kumarsi kunnioittavasti.

// Sori, kun vastaan vasta nyt. Koulussa ollut ihan hirmuisesti kiireitä, niin en ole ehtinyt roolipelailemaan.

Kaikuhammas oli onnistunut sammuttamaan janonsa ja nyt hän istuskeli rauhaisasti lammen rannalle, kuunnellen vain ympäristön rauhaisia ääniä. Oli helppoa kuulla lähestyviä askeleita, mutta susi naaras ei niistä pahemmin välittänyt. Hajusta nimittäin pystyi päättelemään, että se oli yksi Valkealauman susista. Kaikuhammas käänsi katseensa tulijaan ja huomasi Furin, juuri silloin toinen jo tervehtikin häntä.
"Hei vain." vaaleahko susi vastasi ja hymyili. Hän oli todellakin ylpeä oman laumansa jäsenistä, etenkin silloin, kun nuo kunnioittivat arvojärjestystä. Vaikkakin ei Kaikuhammas nyt ihan jokaisen odottanut kumartavan hänen edessään, mutta oli hienoa nähdä muiden kunnioittavan häntä.
"Mitäs sinä täällä?" Kaikuhammas päätti kysyä ja jäi sitten odottamaan toisen vastausta.